Oluissa on eroja


Olut on ollut aina suomalaisten lempijuoma. Siitä on tullut osa kulttuuriamme ja sen nauttimisesta on tullut sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Olut on toivotettu tervetulleeksi jopa juhlapöytiimme ja osaksi tärkeitä tilaisuuksia. Tällä hetkellä erilaiset oluttyypit puhuttavat enemmän kuin koskaan. Oluet voidaan jakaa niiden valmistustavan mukaan erilaisiin oluttyyppeihin, joita ovat pintahiivaoluet, pohjahiivaoluet sekä spontaanikäymisellä valmistettavat oluet. Kaikille oluttyypeille löytyy vankka kannattajakuntansa ja uusia pienpanimoita syntyy lisää kysynnän kasvaessa.

Pintahiivaoluet

Pintahiivaoluista käytetään nimitystä ale, mikä juontaa juurensa saksankieliseen sanaan alt, joka taas tarkoittaa vanhaa tai ikääntynyttä. Pintahiivaolut tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että oluen valmistusprosessissa käymisen aikana hiiva nousee pintaan. Pintahiivaoluita on useita eri tyyppejä, jotka voidaan jakaa brittiläisiin ja amerikkalaisiin ale-oluisiin ja edelleen erilaisiin kategorioihin. Ale-oluiden luonteet ja maut poikkeavat toisistaan riippuen raaka-aineista sekä käymisolosuhteista. Erilaiset pintahiivaoluet sopivat yhteen erilaisten ruokien kanssa, aivan kuin erilaiset viinitkin.

Pale alet eli vaaleat pintahiivaoluet ovat nostaneet suosiotaan niin maailmalla kuin Suomessakin. Nimi tulee tämän oluen valmistuksessa käytetystä maltaasta. Erilaiset IPA-oluet eli Indian Pale Alet ovat nostaneet suosiotaan etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. Ne ovat yleensä maultaan sitruunaisia ja ne sopivat hyvin yhteen mausteisen ruoan kanssa. Muita suosittuja ale-oluita ovat portteri ja stout. Nämä ovat hyvin samantyyppisiä, paahteisia oluita. Tunnetuimman stout-oluen valmistaja on Guinness. Seuraavassa on listattu muita pintahiivaoluita.

  • Mild ale on mieto ja hieman makea pintahiivaolut
  • Bitter ale on hedelmäinen, mutta katkeranmakuinen suodattamaton hanaolut
  • Barley wine on pitkään kypsytetty ohraolut, jossa on korkea alkoholipitoisuus

Kotimaiset pintahiivaoluet

Suomalaisille ehkä historiallisesti tunnetuin pintahiivaolut on sahti. Suomessa sahdin valmistuksella on pitkät perinteet. Se valmistetaan etupäässä ohrasta, jonka lisäksi siihen lisätään usein ruista vehnää tai kauraa. Mausteena sahdissa käytetään usein katajaa. Vaikka sahti usein mielletään menneiden aikojen juhlajuomaksi, on sen suosio säilynyt tähän päivään asti. Itse asiassa vuoden 2018 Suomen parhaaksi olueksi valittiin Lammin Sahti, jonka samanniminen tuottaja on Suomen ensimmäinen pienpanimo.

Ale-oluet ovat tällä hetkellä suosiossa ja useat pienpanimot Suomessa keskittyvätkin etenkin IPA-oluiden valmistukseen. Myös useimmat suuret panimot valmistavat erilaisia pintahiivaoluita. Tämän tyyppisten oluiden hedelmäisyys ja mausteisuus tekevät niistä erityisen kiinnostavia. Jopa maailmanlaajuisesti arvostettu ja palkintojakin voittanut portteri on suomalainen Sinebrychoff Porter. Se on tumma ja suodattamaton pintahiivaolut, jonka valmistuksessa on käytetty pilsner-, münchener-, väri- ja ruskeamallasta. Tämä olut sopii suolaisten ruokien lisäksi vaikka jälkiruokajuomaksi suklaakakun kanssa.

Pohjahiivaoluet

Nimensä mukaisesti pohjahiivaoluet valmistetaan niin, että oluen kypsymisen aikana hiiva painuu käymisastian pohjaan. Tunnetumpi nimitys tämän tyypin oluille on lager. Lagerit jaetaan kahteen luokkaan: tummiin ja vaaleisiin, jotka voidaan edelleen jakaa ryhmiin erilaisten ominaisuuksien mukaan. Vaalea lager on miedon makuinen kirkas pohjahiivaolut. Vaalean lagerin mausta pyritään saamaan mahdollisimman kevyt. Tämän vuoksi sen valmistuksessa käytetään maltaan lisäksi riisiä, tai kuten suomalaisissa lagereissa, ohratärkkelystä.

Vaaleat lager-oluet ovat kaikkein suosituimpia niin maailmanlaajuisesti, kuin myös Suomessa. Useimmat suomalaisten suosimat kotimaiset oluet ovat suurten panimoiden valmistamia vaaleita lagereita, mutta myös suomalaiset pienpanimot valmistavat tätä olutta. Tummat lagerit ovat maultaan paahteisia ja hieman makeita. Suosituimmat tummat lagerit ovat saksalaisia ja tšekkiläisiä, mutta myös suomalaisten panimoiden vastaavat, kuten Karhu Tumma, ovat oikein maistuvia. Pohjahiivaoluisiin kuuluu useita muitakin oluita, joista alla on lueteltu muutamia.

  • Pils on kuiva ja vahvasti humaloitu täysmallasolut
  • Bock on voimakkaanmakuinen alkoholipitoisuudeltaan korkea olut

Spontaanikäymisellä valmistetut oluet

Yleisesti spontaanikäymisellä valmistetut oluet ovat kolmas oluiden päätyyppi, vaikka oikeastaan kyseessä on pintahiivakäymisellä valmistettu olut. Spontaanikäyminen tarkoittaa sitä, että käymisastiaan ei lisätä lainkaan hiivaa, vaan olutvierre valutetaan matalaan altaaseen, jossa ilmasta ja ympäristöstä peräisin olevat villihiivat ja mikrobit saavat aikaan käymisreaktion. Käymisen alettua olut siirretään tynnyreihin, joissa oluen annetaan käydä jopa useita vuosia. Tämän prosessin lopputuotteesta valmistetaan sitten varsinaisia kauppoihin päätyviä oluita.

Suurin osa spontaanikäymisellä valmistetuista oluista ovat Lambic-oluita. Lambic on belgialainen hapanolut, jota tuotetaan tietyllä alueella Brysselin lähellä. Eri ikäisistä oluista sekoittamalla valmistettua juomaa kutsutaan gueuzeksi, joka on maultaan erittäin kuivaa ja hapanta, mutta sitä juodaan myös sellaisenaan. Useimmin kuitenkin eri panimot valmistavat gueuzesta omia sekoituksiaan lisäämällä siihen sokeria tai hedelmiä. Lambic-oluet sopivat parhaiten juustojen kanssa, mutta hedelmäisemmät vaihtoehdot käyvät hyvin myös jälkiruokien seuraksi.

  • Faro on sokerilla makeutettu Lambic-sekoitus
  • Hedelmä-lambic on maustettu esimerkiksi kirsikalla tai vadelmalla

Mausteita ja luostariperinteitä

Oluita voidaan luokitella myös sen mukaan, mitä niiden maustamiseen on käytetty. Savuoluiden valmistuksessa käytettyjä maltaita on paahdettu savulla, joka on saatu aikaan avotulella. Joulu- tai talvioluiksi kutsutaan oluita, joihin on lisätty kanelia ja muita jouluisia mausteita. Maustamiseen voidaan käyttää myös suklaamallasta, kuten esimerkiksi Double Chocolate Stout -oluen kohdalla, jolloin puhutaan suklaaoluista. Milk Stout -oluen makeuttamiseen taas on käytetty laktoosia ja suomeksi tämän tyyppisiä oluita kutsutaan maito-oluiksi.

Erilaisia oluita luokitellaan myös sen mukaan, missä niitä valmistetaan. Esimerkiksi kaikkia luostareissa valmistettuja oluita kutsutaan yleisesti luostarioluiksi. Silti kaikilla luostarioluiksi kutsutuilla oluilla ei ole välttämättä mitään tekemistä luostareiden kanssa, vaan nimi on saatettu antaa vain imagosyistä. Pelkästään Trappist-nimeä kantavat olutmerkit ovat varmuudella munkkien valvonnassa valmistettuja. Kotioluiksi taas kutsutaan oluita, joita jokainen voi itse valmistaa kotonaan. Harrastuksesta onkin tullut entistä yleisempää olutinnostuksen lisäännyttyä.